Suomalaisten näyttelijöiden parhaimmisto

Siinä missä suomalaiset eivät oikein osaa arvostaa kotimaisia elokuvia, on kotimaisten näyttelijöiden arvostus silti aina ollut korkealla ja hyvä niin, sillä suomalaisten näyttelijöiden taso on varsin hyvä. Tätä tosin rajoittaa suomalaisessa kulttuurielämässä hyvin syvälle juurtunut nepotismi. Katsojien taholta siihen suhtaudutaan yleisesti ottaen huvittuneesti, samoin kuin siihen, että jokaisessa kotimaisessa uutuuselokuvassa vilkkuvat aina ne tietyt ja samat näyttelijäkasvot, koska jossain määrin nämä ilmiöt kai kuuluvat jokaisen maan kulttuurielämään.

Peter Franzén löytyy nykyään lähes vakiokalustona jokaisesta suomielokuvasta, mutta onko tuo ihmekään että mies on niin haluttu, kun ottaa huomioon millainen rajaton muuntautumiskyky häneltä löytyy. Franzénin kohdalla tosin jonkinlaiseksi ongelmaksi on alkanut muodostua hänen artikulointinsa, joka on valitettavasti muuttunut sitä epäselvemmäksi, mitä enemmän leffoja hänellä on takanaan. Naisnäyttelijöistä Franzénin kaltaista ellei parempaakin muuntautumiskykyä edustaa Pamela Tola, jonka läsnäoloa elokuvissa ei välttämättä aina edes tiedosta, niin hyvin hän onnistuu piiloutumaan roolihahmojensa taakse.

Aku Hirviniemi nousi Putous-ohjelman myötä kansan suureen suosioon ja komedia on hänellä todellakin hallussa. Hirviniemi onnistuu hauskuuttamaan niin roolihahmoillaan kuin usein ihan omana itsenäänkin haastattelutilaisuuksissa.

Vaan eivät kaikki parhaat näyttelijät ole suinkaan uusia tulokkaita. Jo pitkän linjan tehnyt Outi Mäenpää palkittiin muutama vuosi sitten Ruotsissa Guldbagge-elokuvapalkinnolla ja hän on monien Jussi-patsaiden ja Venla-palkintojen myötä yksi Suomen palkituimmista näyttelijöistä. Toinen jo vahvan elokuvauran tehnyt konkari on Kari Väänänen, jonka suosio kotimaisissa elokuvissa ei ole koskaan laskenut.

On myös joitain näyttelijöitä joiden kohdalla pääosan saaminen jostain syystä odotuttaa itseään vaikka kykyjä sellaiseen selvästikin olisi. Pekka Valkeejärvi on yksi esimerkki näyttelijästä, joka tekee sivuroolinsa aina sellaisella varmuudella, että hänen työtään näkisi mielellään ihan jossain pääroolissakin.